Olen alkanut irkata taas pitkästä aikaa. Tosin tuntuu hiukan vaikealta yrittää päästä sisään kanavien puheisiin, mutta mukavaa muidenkin keskustelua on seurata. Tuntuu nostalgiselta, tulee muistoja mieleen.

Ai niin, palkka tulee maanantaina! Voi tätä onnen päivää. Heti pitää maksaa vuokra pois.

Wimbledon varmaan alkaa lähiaikoina. Pitää muistaa katsoa. :)

Siivoilin hiukan. Imuri ei edelleenkään toimi, kummallisesti sylkee kaikki imaisemansa pölyt ja muut takaisin lattialle siistiin kekoon. Pitäisi kai käyttää sitä jossain, että tietäisi mikä siinä on vikana tai ostaa yksinkertaisesti uusi. Aika vaivalloista ilman sitä siivoaminen. Lattioiden pesemisessä menee ikuisuus. Siksi kai en oikein koskaan jaksa vaivautua siivoamaan… kissa kun  kivasti terrorisoi heti kaikki yritykseni. Kulkee jäljessäni ja sotkee minkä ehtii.  No nyt on kuitenkin hiukan siistimpää. Kuinkahan kauan, hmm…

Sisälle oli perjantaina eksynyt jättikokoinen amppari. Jessus, että ne osaa olla pelottavia. Kohta ilmestyy paarmat, hirvikärpäset ja muut “ihanuudet”. Pitävät kivasti minut ainakin sisätiloissa.

Tänään on lomaa. Huomenna pitempi päivä ja ylihuomenna taas lyhkäisempi. Alkaa muodostua jo rutiiniksi.

Sanat ovat pahemman kerran hukassa.

…

Miksi ihmeessä minusta ei voinut tulla yksi noista tasapainoisista ihmisistä, jotka eivät turhaan ajattele jokaista saatanan asiaa.
…

Syöksykierre alas.

…

Pitäisiköhän olla päivittämättä ennen kuin löytyy jotain positiivista kerrottavaa?

…

I dream of wolves with them I run
For me she lengthened the night
I am home
I am in peace

Crestfallen soul
Rest for this night
Love is here
Right here under my wings

Joka paikka kipeä töiden takia. Aamulla ei meinaa vuoteesta ylös päästä, sillä lihakset ovat niin hellänä. Kaipaisin hierojaa ja paijaajaa. Todella. Työt ovat edenneet ihan hyvin, tai siis muistan jo suunnilleen mitä piti tehdä milloinkin ja lukot sun muut on hoidettu kunnialla. Tavallaan oudoksuttaa vielä tämä oma tilanteeni ja yritin eilen miettiä kuuratessani huoltoaseman lattiaa, että pitäisikö minun nyt olla jotenkin onnellisempi tai tyytyväisempi.  Kun en minä ole. Tuntuu siltä, että se mitä oikeasti kaipaan, on jossain tuolla kaukana saavuttamattomissa ja ilman sitä en voi koskaan mieltää itseäni kokonaiseksi.

Kuin joku/jokin puristaisi sisältä.  Ontto olo. Tuntuu niin yksinäiseltä ja ulkopuoliselta, kun katsoo muita ihmisiä. Aivan kuin olisin siinä, mutta en siltikään. Unet sekoittuvat arkeen ja muistin taas jälleen miltä tuntuu toisen läheisyys. En haluaisi ikinä herätä, sillä se käy joka kerta yhä kipeämpää. Vaivun kerta kerran jälkeen yhä syvemmälle ja halu nousta kutistuu pienemmäksi. En vain ymmärrä enää mitä tulisi tehdä, että tämä kaikki muuttuisi edes hiukan siedettävämmäksi. Mitä minun tulisi tehdä itselleni, että kykenisin olemaan välittämättä ja huolehtimatta niin monesta asiasta yhtä aikaa.

Ulkona tuulee. Jos olisin vanhempieni luona, nappaisin takin naulakosta ja lähtisin metsäpolulle kävelemään ja selvittämään ajatuksiani.  Nyt vain katselen ikkunasta ja yritän keskittyä hengittämään.

“Iso-Britanniassa tapahtuneen nettivuodon takia joudumme aikaistamaan nettisinkun myynnin aloittamista ja itse laulajan julkistamista.

Nightwishin ”Eva” singleä aletaan myydä Suomen Netanttilassa perjantaina 25.5.
Radioissa ”Eva” lähtee soimaan perjantaiaamuna klo 07.00, ensimmäisiksi Radio Rockin ja Radio YleX:n kanavilla.

Nightwishin uuden laulajan henkilöllisyydestä tiedotetaan torstaina 24.5. klo 17.00. Tällöin tieto tulee ensimmäiseksi Nightwishin omille kotisivuille www.nightwish.com minkä jälkeen asiasta lähtee Spinefarmin kautta tiedote medialle.”

Sieltä saa myös nyt kuunneltua noin puolen minuutin pätkän kyseisestä sinkusta. Hyvältä kuulostaa, ainakin minusta! :) Tietenkin menee aikaa, että tottuu siihen, ettei Tarja olekaan enää äänessä mutta se on jo mennyttä. Yllätyin positiivisesti siis.

Tänään olisi ensimmäinen työhön tutustuminen. Pitäisi olla kaupan varaston edessä odottamassa seitsemän aikaan. Työvaatteet ja muut tilpehöörit saan vasta perjantaina, joten siihen asti pärjäiltävä omilla vaattehilla. Jännittää aika pahasti, sillä en tiedä yhtään mitä odottaa ja millainen nainen siellä minua vastassa on. Toivottavasti omaa hyvät hermot ja kärsivällisyyttä edes ripauksen. Harmittaa vain, että päätä on särkenyt taas eilisestä saakka, johtunee ainakin osittain juuri tästä jännittämisestä ja auringosta. Onneksi nyt on ilma harmaa ja kohta vissiin alkaa sataa. Ihanaa!

Vähän hassu olo nyt.

Siivoojana. Iltatöitä. Vakituista, eli niin kauan kuin intoa ja halua riittää!

Keskiviikkona menen opettelemaan ensimmäistä kertaa mitä pitää tehdä. Perjantaina kirjoitetaan sopimus ja perehdytetään hiukan yrityksen tavoille. Muulla ei oikeasti ole nyt väliä kuin sillä tiedolla, että saan vuokran maksettua. Sama se, jääkö muuhun rahaa vai ei. Nyt voin hiukan rentoutua ja nauttia tästä ja huomisesta päivästä.

En ole hiljentynyt vaikka siltä ehkä tilanne saattaa näyttääkin. On vain niin kammottava sanablokki päällä ettei mitään rajaa. Ajattelen liikaa kieliasuja ja häiritsee näppiksen tahmainen tottelemattomuus. Saattanee olla syynä näppäinten väliin tipahtanut ruoka… mitään en kuitenkaan myönnä.

Käväisin vanhempien kanssa eilen Ylivieskassa ostoksilla. Mukaan tarttui kissalle kaikkea kivaa sekä itselleni ripsari ja puuteri, karkkia hiukan myös. Ei muuta. Vähällä sitä tuli iloiseksi ja muutenkin nyt oli kiva käydä jossain, kun ei joutunutkaan odottamaan kyytiä montaa tuntia, kuten yleensä.

Stressiä kamalasti ja se näkyy unissa sekä mielialassa. Nytkin väsyttää, mutta ei kannata vielä mennä. Ei tule muuten yöllä kunnolla uni. Naapuri jatkaa samaa linjaansa, eli yöt meluten ja riidellen vieraidensa kanssa. Ovia hakataan yms. Tosi kivaa.  Kauheata parisuhdekriiseilyä siellä välillä. “Sä et ymmärrä mua ollenkaan. Tahallaan oot vittuillu koko päivän” jne. Jaadajaada. Mielenkiintoista.

Ois mukava saada ostaa itselleen uusia vaatteita. Oispa rahaa!

Hereillä jo. Odotan, että soittoon vastaisi joku muu kuin hammaslääkärin puhelinvastaaja, jotta voisin perua aikani. Ei voi mitään. Pääkipu ei ole paljon lieventynyt, enkä uskalla edes ajatella miltä se kirkas valo ja vihloilu tuntuisikaan. Pitää mennä joskus toiste sitten.

Nyt ei ole kovin paljon kirjoitettavaa. Tai ei ainakaan muista mitään. Kunpa pääsisi vain uudelleen nukkumaan, se auttaa suunnilleen kaikkeen aina. Huomenna olisi kai taas lähtö vanhempien luokse viikonlopuksi. Tiettävästi pienoinen sota tulossa, koska en tiedä voinko lähteä toisen mummuni luokse äitienpäivän takia, sillä kissaa ei voi jättää yksikseen vanhempien kotiin. Hyppii kukkiin ja tekee varmaan muitakin tuhoja, eikä vanhemmat tykkää. No, en kyllä muutenkaan haluaisi mennä käymään mummulla. Talo täynnä sukulaisia ja alentavia katseita.

Taas päätä särkee ihan hulluna. Huomenna olisi heti aamusta hammaslääkäriin meno, mutta jos tämä särky jatkuu niin en varmasti mene porattavaksi. En taitaisi edes pystyä kävelemään koko sitä matkaa.

Ollut kohtalaisen vittumainen päivä. Onneksi takana päin jo.

Äitienpäivä on sunnuntaina. Tilasin lahjaksi kauniit hopeiset korvakorut, joissa on yönsininen kivi koristeena. Todella nätit ovat. Sopivat hyvin kaulakorun, jonka annoin syntymäpäivälahjaksi, kanssa. Nyt pitää vain odottaa, että kolahtavat postista. Kortti pitää vielä hankkia ellen sitten tee itse. Tiedä häntä. Aika ikävästi kasaantuu melkein kaikki juhlat näin alkuvuoteen. On omat, vanhempieni ja isovanhempieni synttärit, vanhempien hääpäivä, äitienpäivä ja joulunkin tavallaan lasken tuohon ryppääseen mukaan. Kaikkina noina päivinä pitäisi keksiä (ja olla varaa) ostaa jotain erikoista ja hienoa. Valitettavasti tällaisesta syrjäkylästä harvemmin edes löytää mitään spesiaalia.

Naapurilla oli eilen taas kerran juhlat. Suomipoppi soi ja pullot kilisivät. Olin kuulevinani, että tänään taas sama juttu. Voi kristus. Sanominen asiasta ei auta, sillä tuo limainen ällötys myötäilee ja pyytelee vain anteeksi ja taas viikon päästä sama juttu. Perkeleen perkele. En ymmärrä miten joku voi käyttäytyä noin ettei ota edes tuon vertaa naapureitaan huomioon. Itselle se on selvääkin selvempi juttu, että mitä myöhäisempi ajankohta, niin sitä vähemmän melua. Pitäisi kai muuttaa omia tapoja ja alkaa huudattaa musiikkia nupit kaakossa ympäri vuorokauden, mutta en oikein viitsisi, sillä seinän toisella puolen asustaa lapsiperhe, josta hyvin harvoin ääntä lähtee.

Pitääpä talsia aamukahville ja roomalaisten pariin.